Max Roach 100 vuotta

Max Roach, Three Deuces -klubi, New York, noin 1947. Kuva: William Gottlieb

Merkittävimpien jazzmuusikoiden joukkoon kuuluvan rumpali Max Roachin (1924-2007) syntymästä tuli tänään (10.1.2024) kuluneeksi sata vuotta. Tosin Roach muisteli myöhemmin, että hänen oikea syntymäpäivänsä oli ollut jo 8.1.1924, vaikka virallisiin rekistereihin syntymäpäiväksi merkittiin kaksi päivää myöhäisempi ajankohta.

Roach syntyi pikkukaupungissa Pohjois-Carolinassa, mutta perhe muutti Brooklyniin, kun Roach oli nelivuotias. Roach varttui musikaalisessa perheessä ja hänen äitinsä oli gospel-laulaja. Roach aloitti pianonsoiton alle 8-vuotiaana ja soitti myös kirkon marssiyhtyeessä torvensoittajana. Hän siirtyi pian rumpaliksi, soitti jameissa jo teini-ikäisenä ja pääsi kokeilemaan taitojaan hyvin nuorena jopa itsensä Duke Ellingtonin yhtyeessä.

Roachin kehityksen on täytynyt olla hyvin nopeaa, sillä hän levytti jo vuonna 1944 Coleman Hawkinsin yhtyeessä ja oli mukana seuraavana vuonna jazzin historian merkittävimpiin kuuluvilla levytyksillä Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien kanssa. Roach soitti myös pianisti Bud Powellin varhaisilla triolevyillä ja Miles Davisin cool jazzille tietä raivanneen nonetin klassisilla äänityksillä.

Roach opiskeli 1950-luvun alussa klassisia lyömäsoittimia ja sävellystä Manhattan School of Music -oppilaitoksessa. Opinnot loppuivat, kun opettaja piti Roachin soittotekniikkaa virheellisenä. Myöhemmin koulu korjasi arviotaan ja palkitsi Roachin ansioistaan kunniatohtorin arvolla.

Vuonna 1954 Roach siirtyi rivimiehestä yhtyeen johtajaksi yhdessä trumpetisti Clifford Brownin kanssa. Syntyi kvintetti, jossa saksofonia soittivat ensin Harold Land ja sitten erityisesti Sonny Rollins. Kvintetti on edelleenkin eräs jazzin historian hienoimmista yhtyeistä, vaikka sen ura jäi traagisesti kesken, kun Brown, pianisti Richie Powell ja Powellin vaimo Nancy kuolivat auto-onnettomuudessa kesäkuussa 1956.

Clifford Brownin kuolema oli kova isku, jonka aiheuttamaa masennusta Roach lääkitsi pitkään alkoholin avulla. Vaikeuksista huolimatta hän pystyi jatkamaan soittamista ja 1950-luvun loppupuolen merkittävimpiä levytyksiä oli Sonny Rollinsin “Freedom Suite“, joka todisti mustien muusikoiden kasvavasta kiinnostuksesta yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Myös Roach aktivoitui poliittisesti ja otti musiikillaan voimakkaasti kantaa mustien kansalaisoikeusliikkeen puolesta. Yhdessä laulaja Abbey Lincolnin kanssa levytetty “We Insist!” (Candid, 1960) oli sekä vahva mielenilmaus että Roachin uran käännekohta. Roach laajensi näkemystään säveltämisestä ja alkoi säveltämään musiikkia esimerkiksi tanssi- ja teatteriryhmille. Kun pikkuyhtyeiden asema jazzin kentällä heikkeni, siirtyi Roach yhä enemmän opettamaan musiikkioppilaitoksissa.

Esiintyminen, kiertueet ja jazzin levyttäminen eivät kuitenkaan lopullisesti jääneet. Roach johti vuosia omaa kvartettiaan, kokeili jazzyhtyeen ja jousikvartetin yhdistämistä, perusti M´Boom-lyömäsoitinyhtyeen, esiintyi tanssijoiden, hip-hop -artistien, kuorojen ja klassisten orkesterien kanssa sekä levytti kunnianhimoisia duoalbumeja Cecil Taylorin, Archien Sheppin ja Anthony Braxtonin kanssa.

Max Roach kuoli 16.8.2007 83-vuotiaana useita vuosia jatkuneen Alzheimerin taudin uuvuttamana. Roach aloitti uransa bebopin pioneerina, kehitti modernia rumpujensoittoa, antoi esimerkin muusikon yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja nosti rummut yhtyeen takarivistä tasavertaiseen asemaan muiden instrumenttien joukossa.

Lähteitä:

Levyjä, joilla Max Roach soittee

Max Roach Quartet esiintyi vuonna 1978 Porin jazzfestivaaleilla kokoonpanolla Cecil Bridgewater (trumpetti), Billy Harper (tenorisaksofoni) ja Reggie Workman (basso). Yhtye soitti Riihikedon koululla 14.7.1978 konsertissa, jossa oli minulla oli ilo olla mukana. Roachin yhtye oli ensimmäinen amerikkalainen jazzyhtye, jota pääsin kuuntelemaan ja se teki aloittelevaan jazzin harrastajaan luonnollisesti lähtemättömän vaikutuksen. Ylen Jazzklubi lähettää ennakkotietojen mukaan tuon konsertin sunnuntaina 4.2.2024 klo 18.11 lähtien. Ehkä konsertti jää vielä Areenaankin kuunneltavaksi.

Ylen Jazzklubi lähettää Roachin syntymäpäivänä myös Abbey Lincolnin ja Max Roachin konsertin vuodelta 1964: Jazzklubin konsertti-ilta: Max Roach 100 vuotta! Abbey Lincoln & Max Roach Quartet Bremenissä 1964. Tämä tallenne on kuunneltavissa vain kuukauden ajan.

Max Roach Quartet @ Molde Cinema 1977

Norjan tv:n tallenne Molden jazzfestivaaleilta vuonna 1977 esittelee saman kvartetin kuin vuotta myöhemmin Porissa. Yhtye esittää pitkän, yli 20 minuuttia kestävän version Roachin kappaleesta “It´s Time” ja toisena kappaleena Roach soittaa rumpusoolon “South Africa“. Lopuksi Norjan tv:n toimittaja haastattelee Roachia kymmenisen minuuttia.




Posted

in

by

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.