Trumpetin, kitaran ja rumpujen trio on varsin harvinainen kokoonpano niin jazzissa kuin muutenkin musiikissa. Muistilokeroista ja levyhyllystä löytyi vain trumpetisti Dave Douglasin johtama Tiny Bell Trio, joka 1990-luvulla julkaisi pari hienoa albumia. Tämän vuoden alussa kuuntelussa on kuitenkin ollut jo kaksi uutta levyä, joilla tämä kokoonpano soittaa, kun sveitsiläisen rumpalin Florian Arbenzin ja tanskalaisen kitaristin Jakob Bron uudet levyt ilmestyivät.

Florian Arbenz on ollut blogissa jo aiemmin esillä levyillään “Convergence” ja “Reflections Of The Eternal Line”. Uusi levy avaa kunnianhimoisen sarjan, jonka Arbenz on suunnitellut peräti kahdentoista levyn mittaiseksi. Seuraavan kolmen vuoden aikana ilmestyy siis tusina musiikillista vuoropuhelua, joille kaikille on tarkoitus koota erilaiset kokoonpanot.

Kitaristi Nelson Veras on minulle tuttu niin edellä mainitulta Arbenzin Convergence-levyltä kuin vuosi sitten ilmestyneeltä pianisti Pablo Heldin levyltä “Ascent”, joilla hän on samanlainen hienovaraisilla keinoilla operoiva ja virtuoosimainen tyylitaituri kuin nyt esittelyssä olevalla uutuudella. Trion kolmas jäsen, amerikkalainen trumpetisti Hermon Mehari, on sen sijaan aivan uusi tuttavuus.

Vuonna 2015 kansainvälisen Carmen Caruso -kilpailun voittanut eritrealaistaustainen Mehari tekee levyllä vakuuttavaa jälkeä. Trion sisäisessä työnjaossa hänelle lankeaa monipuolinen rooli. Hän soittaa tietysti melodioita ja improvisoi sooloja, mutta välillä myös säestää taustalla muiden keskusteluja. Itse asiassa koko trion soitto rakentuu tasa-arvoisesti vaihtuvien roolien varaan.

Kymmenestä jazzyhteyksissä lyhyehköstä (2-6 minuuttia) kappaleesta koostuva albumi on ilmeikäs kokonaisuus, jossa grooven svengin vastapainoksi muistetaan hiljentyä myös balladien äärellä. Vaikka triosta puuttuu basso, onnistuu se tuottamaan hyvinkin intensiivistä svengiä, kuten esimerkiksi avausraita “Boarding The Beat” sekä lainakappaleet “Rat Race” (säv. Ornette Coleman) ja “Freedom Jazz Dance” (säv. Eddie Harris) todistavat. Balladeista erityisen vaikuttava on tulkinta Antônio Carlos Jobimin sävellyksestä “Olha Maria”, joka alkaa herkällä kitaraintrolla ja jatkuu trumpetin koskettavana lauluna.

Arbenz x Mehari / Veras: Conversation #1 Condensed (Hammer Recordings, 2021)
Hermon Mehari, trumpetti, Nelson Veras, kitara, Florian Arben, rummut ja lyömäsoittimet

Jakob Bron johtama trio päätyy samanlaisella instrumentaatiolla aivan erilaiseen soundiin Arbenzin trioon verrattuna. Siinä missä Arbenz lataa pöytään liikettä ja groovea, maalaa Bro tihkusateisen rauhallisia maisemakuvia. Bro ja yhtyeen trumpetisti Arve Henriksen ovat aiemminkin levyttäneet ECM:lle nimenomaan tällaista matalan intesiteetin kamarijazzia. Tyylillisistä yhtäläisyyksistä huolimatta kolmikko soitti ensimmäisen kerran yhdessä vasta levytysstudiossa Sveitsin Luganossa, jonne trio onnistui kokoontumaan paikan päälle keskellä loppukesän 2020 koronarajoituksia.

Vaikka yhtyeen johtaja Jakob Bro on säveltänyt kaikki levyn kappaleet, on Henriksenin kuiskaileva, välillä jopa huilumaisiin henkäyksiin hiljentyvä trumpetti on yhtyeen soundissa etualalla. Pianisti Brad Mehldaun trion pitkäaikaisena rumpalina jazzyleisön tutuksi Jorge Rossy sopeutuu saumatta joukkoon ja piirtää taidokkaasti tarkkoja yksityiskohtia sekä näyttää, kuinka pienillä äänillä rumpuja voi soittaa.

Jakob Bron lasten nimien mukaan nimetty albumi on herkkää ja hiljaista musiikkia, jonka voima nousee utuisista melodioista ja vähäeleisen keskittyneestä yhtyesoitosta. Trio tuntuu tavoittelevan musiikissaan enemmän syvyyttä kuin näyttävyyttä ja pintakiiltoa. Siinä se myös onnistuu ja “Uma Elmo” on ajatonta ja lohdullisen surumielistä musiikkia.

Jakob Bro, Arve Henriksen, Jorge Rossy: Uma Elmo (ECM, 2021)
Jakob Bro,kitara, Arve Henriksen, trumpetti, pikkolotrumpetti, Jorge Rossy, rummut

Molemmat levyt kuuluvat Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021 -listalle.