Vapautta ja sähköä

Tällä kertaa kokosin samaan postaukseen kolme levyä, joilla on muutamia yhteisiä piirteitä. Kaikissa on pitkälti kyse vapaasta improvisaatiosta, jossa akustisten instrumenttien äänet saavat rinnalleen sähköisiä soundeja. Pienten kokoonpanojen – yhden duon ja kahden trion – albumit tarkastelevat kuitenkin improvisaation mahdollisuuksia kukin omasta, erilaisesta näkökulmastaan.

Kitaristi Gon Muruaga, saksofonisti Liudas Mockūnas ja rumpali Teemu Mustonen kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran yhteisen musiikin äärellä maaliskuussa 2025 Hakasalmen huvilan lavalla Helsingissä. Trio improvisoi kuusi kappaletta, jotka newyorkilainen 577 Records -levymerkki on julkaissut albumina.

Trio soittaa täysin ilman ennakkosuunnittelua. Vajaan tunnin mittainen improvisaatio hahmottuu yhtenäiseksi sarjaksi, joka on levyllä kuitenkin jaettu kuudeksi kappaleeksi. Alun suhisevista soundeista musiikki saa vähitellen suunnan ja hahmon, kun trio kerää energiaa ja siirtyy vähitellen kehkeytyvän vuorovaikutuksen kautta kohti yhä tiheämpää ja intensiivisempää ilmaisua. Vain hetkeksi trio tarttuu tuttuun sävelmään, kun Ornette Colemanin ”Lonely Woman” nousee hetkeksi esille improvisaation virtauksesta.

Gon Muruaga: Lines In The Sky (577 Records, 2026)
Gon Muruaga, kitara, Liudas Mockūnas, saksofoni, Teemu Mustonen, rummut

Kitaristi Raoul Björkenheim ja rumpali Paal Nilssen-Love on soittaneet yhdessä Scorch Triossa, jonka kolmas jäsen oli basisti Ingebrigt Håker-Flaten. Nyt Björkenheim ja Nilssen-Love ovat julkaisseet duolevyn, joka lähestyy musiikkia varsin samalla tavalla kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä useita albumeita julkaissut Scorch Triokin.

Duo kuljettaa intensiivistä improvisaatiota abstrakteista äänimaisemista oudosti svengaavaan grooveen ja edelleen varovaisesti etsiskeleviin suvantokohtiin Samoin säröisen ja teräväreunaisen noisen keskeltä kohoaa uljas ja polttavan kuumana hehkuva kitarasoundi, joka taas tuo väistämättä mieleen Krakatau-yhtyeen maailman.

Paal Nilssen-Love & Raoul Björkenheim: Ping (We Jazz, 2026)
Paal Nilssen-Love, rummut, Raoul Björkenheim, kitara

Olavi Louhivuori, Eivind Lønning ja Kim Myhr (ilmeisesti) improvisoivat reilut 40 minuutin mittaisen sarjamaisen kokonaisuuden We Jazz -festivaalin konsertissa vuonna 2021. Nyt konsertti on julkaistu levynä, jonka nimi ”Nubes” on latinan pilveä tarkoittava sana. Myös kaikki kappaleiden nimet, ”Stratus”, ”Cirrus”, ”Arcus”, ”Fractus” ja ”Nimbus”, tarkoittavat erilaisia pilvimuodostelmia.

Kun kuulija oivaltaa nämä viittaukset, levyä väkisinkin kuuntelee ilmatieteellisestä näkökulmasta. Musiikista hahmottuu ukkosen jyrähdyksiä, uhkaavien pilvimassojen hidasta ja väistämätöntä liikettä, mutta myös pilvien lomasta pilkahtelevaa kirkasta valoa ja lopulta rajuilman jälkeen poutapilviäkin.

Toki ”Nubesia” sopii kuunnella ilman sääilmiöihin liittyviä mielikuvia. Kuulija voi aivan hyvin keskittyä trion kollektiiviseen elektroakustiseen improvisaatioon ja vaikuttua levyn uhkeista soundeista ja kärsivällisesti rakennettuista draaman kaarista.

Louhivuori / Lønning / Myhr: Nubes (We Jazz, 2026)
Olavi Louhivuori, rummut, Eivind Lønning, trumpetti, Kim Myhr, kitara + ilmeisesti kaikki kolme tuottavat ääniä myös erilaisilla elektronisen musiikin välineillä


Seuraa Valon kuvia -blogin postauksia

Tilaa blogin uudet postaukset sähköpostiisi


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.