Vinyylin viehätys – Charles Mingus Presents Charles Mingus

Charles Mingus: Charles Mingus Presents Charles Mingus.

Lokakuussa 1960 basisti Charles Mingus vei levytyssytudioon kvartetin, joka oli siinä vaiheessa esiintynyt jo lähes vuoden ajan Showplace-klubilla New Yorkin Greenwich Villagessa. Tuohon aikaan jazzyhtyeillä oli vielä mahdollista saada klubeille todella pitkiä kiinnityksiä, mikä luonnollisesti kuului yhtyiden yhteissoitossa ja kommunikaatiossa; teki niistä yhtyeitä, ei vaan kokoonpanoja. Yhtyeenjohtajan lisäksi levytysstudioon astelivat äskettäin edesmennyt trumpetisti Ted Curson, saksofonisti Eric Dolphy ja Minguksen pitkäaikainen luottorumpali Dannie Richmond.

Klubilla hioutuneen yhteispelin ansiosta kvartetti äänitti levytyssessiossa (20.10.1960) viisi kappaletta, kaikki yhdellä ottolla, kuten paikalla ollut ranskalainen jazzkriitikko François Postif on todistanut. Näistä viidestä kappaleesta neljä päätyi esillä olevalle “Charles Mingus Presents Charles Mingus“-levylle.

Levytystilanteeseen oli haettu live-esiintymisen tuntua, sillä muusikot soittivat pimennetyssä studiossa ja Mingus aloittaa levyn A-puolen avausjuonnolla kuin olisi Showplace-klubin lavalla. Juonnossaan hän kieltää yleisöä taputtamasta tai hakemasta juomia kesken setin, koska “we are interrupted by your noise“. Levyn ensimmäinen raita “Folk Forms No.1” rakentuu varovaisesta alusta vaihtelevien tempojen ja kollektiivisen improvisaation kautta intensiiviseen huipennukseen.

A-puolen toinen raita “Original Faubus Fables” on “omistettu” rasistisesta politiikastaan tunnetulle Arkansasin kuvernöörille Orval Faubusille. Mingus levytti sävellyksen ensimmäisen kerran jo vuonna 1959 “Mingus Ah Um“-levylleen, mutta ei tuolloin voinut esittää kappaleeseen olennaisesti kuuluvia sanoja. Columbia-levy-yhtiö piti niitä ilmeisesti liian arveluttavina, mutta pieni ja itsenäinen Candid Records julkaisi esityksen sellaisena poliittisena kannanottona kuin Mingus oli sen tarkoittanut:

Oh, Lord, don’t let ’em shoot us!
Oh, Lord, don’t let ’em stab us!
Oh, Lord, don’t let ’em tar and feather us!
Oh, Lord, no more swastikas!
Oh, Lord, no more Ku Klux Klan!

Name me someone who’s ridiculous, Dannie.
Governor Faubus!
Why is he so sick and ridiculous?
He won’t permit integrated schools.

Then he’s a fool! Boo! Nazi Fascist supremists!
Boo! Ku Klux Klan (with your Jim Crow plan)

Name me a handful that’s ridiculous, Dannie Richmond.
Faubus, Rockefeller, Eisenhower
Why are they so sick and ridiculous?

Two, four, six, eight:
They brainwash and teach you hate.
H-E-L-L-O, Hello.

Levyn B-puolen avausraitana kuullaan hidas ja tumma balladi “What Love”, joka on tunnettu Minguksen basson ja Eric Dolphyn bassoklarinetin yli neljä minuuttia pitkästä ja puheenomaisesta duetosta. Jotkut ovat jopa kuulleet duetossa Minguksen ja Dolphyn välisen keskustelun, jossa Dolphy kertoo työnantajalleen jättävänsä bändin ja lähtevänsä omalla soolouralleen. Välillä jopa riidaksi saakka yltyvä keskustelu rauhoittuu lopulta, kun Mingus hyväksyy saksofonistinsa ratkaisun ja antaa hänen lähteä. Dueton voi toki mainiosti kuunnella duettona ilman muusikoiden suhteisiin liittyvää merkitystä.

Levyn päättää mutkikkasta rakenteestaan ja harmoniastaan huolimatta raivoisasti svengaava raita, jolla on varmasti eräs musiikinhistorian kummallisimmista nimistä: “All The Things You Could Be By Now If Sigmund Freud´s Wife Was You Mother“. Pitkä nimi johtuu varmaankin Minguksen omista kokemuksista, sillä hän sai useamman kerran hoitoa mielenterveysongelmiinsa ja tämän kappaleen hän kertoo säveltäneensä Bellevuen sairaalassa.

Charles Mingus Presents Charles Mingus” on eräs Minguksen uran kohokohdista, joka onnistuu tallentamaan studiossa pitkän yhteisen keikkakokemuksen yhteenhitsaaman yhtyeen voiman. Minguksen ja Richmondin saumaton kommunikointi on aivan erityisen vaikuttavaa kuultavaa. Eric Dolphyn saksofonin omaperäinen kulmikkuus ja Ted Cursonin trumpetin notkean ilmaisuvoimainen trumpetti täydentävät kokonaisuuden ja niinpä “Charles Mingus Presents Charles Mingus” on eräs kaikkien aikojen parhaista jazzlevyistä.

Charles Mingus: Charles Mingus Presents Charles Mingus (Candid Records)

Lähteet:
Brian Priestley: Mingus. A Critical Biography. 1982
Nat Hentoff: Charles Mingus Presents Charles Mingus. Levykansiteksti vuoden 1977 vinyylipainoksesta.

Lisätietoja:
Charles Mingus Presents Charles Mingus (Wikipedia)
Ted Curson, Trumpeter of the New and the Blue, Dies at 77; New York Timesin muistokirjoitus 8.11.2012

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.