Keväällä 1969 Art Ensemble of Chicagon trumpetisti Lester Bowie koki vahvasti, että yhtyeen täytyi tehdä radikaali muutos pystyäkseen kehittymään edelleen. Vaikka Bowie ja yhtyeen muut jäsenet tiesivät, että he olivat onnistuneet luomaan jotain aivan uutta ja ainutlaatuista, tuolloin vielä nimeä Art Ensemble käyttänyt yhtye pystyi esiintymään vain muutaman kerran vuodessa. Tässä tilanteessa yhtye suuntasi Bowien ehdotuksen mukaan katseensa Eurooppaan ja erityisesti Pariisiin, jonne monet muutkin mustat muusikot ja kulttuuripersoonat olivat emigroituneet jo maailmansotien välisinä vuosikymmeninä.

Toukokuun lopulla 1969 Art Ensemble, johon tuolloin Bowien lisäksi kuuluivat Roscoe Mitchell, Malachi Favors ja juuri mukaan liittynyt Joseph Jarman, pakkasivat tavaransa höyrylaiva SS United Statesin rahtiruumaan ja muuttivat perheineen ja koirineen Pariisiin. Mukaan lähti vielä pakettiauto, moottoripyörä ja parin tonnin painoinen lasti erilaisia soittimia. Pian yhtye laajeni Famoudou Don Moyen myötä klassiseen kvintettikokoonpanoonsa, jolle oli Pariisissa ja muualla Euroopassa tarjolla runsaasti keikkoja ja levytysmahdollisuuksia. Kulunut fraasi “ja loppu on historiaa” sopii tähän kohtaan harvinaisen hyvin.

Nyt AECO on aloittanut jo kuudennen vuosikymmenensä, vaikka yhtyeen vanhoista jäsenistä elossa ovat enää Roscoe Mitchell ja Famoudou Don Moye. AECO juhlisti uutta vuosikymmentään helmikuussa 2022 Pariisissa kokoonpanolla, johon kuului peräti kaksikymmentä muusikkoa. Konsertti äänitettiin ja musiikki on julkaistu äskettäin tuplalevynä. Kokoonpano oli hyvin samanlainen kuin yhtyeen 50-vuotisjuhlia varten koottu ja “We Are On The Edge” -albumilla soittanut orkesteri. Kyse on oikeastaan kamariorkesterista, jonka sisällä kokoontuu erilaisia pienempiä yhdistelmiä, kuten laulyhtye, vaskitrio, jousiryhmä, lyömäsoitinyhtye ja eri muusikoiden sooloja ja duettoja.

Epäilemättä nimenomaan Roscoe Mitchell vaikuttaa yhtyeen musiikkiin edelleen vahvasti. Nykyinen AECO kuulostaa tutulta, jos kuulija on perehtynyt Mitchellin viime vuosikymmenien nykymusiikkilevyihin. Esimerkiksi levyn avaa vuonna 1999 ilmestyneeltä “Nine to Get Ready” (ECM, 1999) -albumilta poimittu koskettava “Leola“, johon on nyt kuitenkin lisätty Moor Motherin dramaattista lavarunoutta ja yllättävänkin klassista lauluilmaisua.

Mitchellin hitaasti kasvavien ja muotoutuvien sävellysten lisäksi levylle mahtuu runsaasti muutakin. Musiikkia leimaa rikas sointimaailma, joka ulottuu kamarimusiikin jousisoinneista nykymusiikin äänikokeiluihin, mutkikkaisiin afrikkalaisiin rytmimattoihin ja vapaasti improvisoituihin abstrakteihin sounditiloihin. Mukana on myös kaksi vanhaa AEC-kappeletta. Alunperin “Third Decade” (ECM, 1985) -albumilla julkaistu “Funky AECO” tarjoaa hypnoottista groovea ja yhtyeen esittelyyn käytetty perinteinen päätöskappale “Odwalla” svengaa ison orkesterin käsittelyssäkin vangitsevasti.

“The Sixth Decade: From Paris to Paris” ei onneksi ole vanhan Art Ensemble of Chicagon kopio tai nostalginen matka yhtyeen historiaan, vaan edelleen elävää ja valtavan moni-ilmeistä nykymusiikkia. Albumin paikka on blogin kuuntelusuositusten listalla eli “Vuoden valinnat 2023”.

Art Ensemble of Chicago: The Sixth Decade: From Paris to Paris (Rogue Art, 2023)
Roscoe Mitchell, sopraniino- ja alttosaksofoni, Famoudou Don Moye, rummut, lyömäsoittimet, Moor Mother: spoken word, Roco Córdova, laulu, Erina Newkirk, laulu, Nicole Mitchell, huilut, Hugh Ragin, trumpetti, flyygelitorvi, Simon Sieger, pasuuna, tuuba, Jean Cook, viulu, Eddy Kwon, alttoviulu, Tomeka Reid, sello, Brett Carson, piano, Silvia Bolognesi, Junius Paul, Jaribu Shahid, basso, Dudu Kouaté, Enoch Williamson, Babu Atiba, Doussou Touré, lyömäsoittimet, Steed Cowart, kapellimestari

Lähde: Paul Steinbeck: Message to Our Folks.

Art Ensemble of Chicago – Tampere Jazz Happening 2018