Pianisti Kari Ikosen trio on onnistunut lähes mahdottomassa tehtävässä. Se nimittäin on pystynyt luomaan itselleen sellaisen oman soundin, jolla se erottuu lukuisten muiden taitavien pianotriojen joukosta ja erottuu nimenomaan edukseen.

Trion persoonallinen ilme tiivistyy vaikkapa yhtyeen kolmannen levyn raidalla ”Beatemente”. Ikosen surumielisessä melodiassa ja improvisaatiossa soi jazzin ja klassisen lisäksi aavistus salaperäistä itää. Trion soundin ainesosia ovat vielä ripaus preparoitua pianoa, trion uuden basistin Olli Rantalan kirkas jousisointi sekä Markku Ounaskarin aikaa ja tilaa jäsentävä rumpujen soitto.

Albumilla on tietenkin myös muita kohokohtia. Tšernobylin alueen aavekaupungin mukaan nimetty ”Pripyat” ja armenialaisen Aram Hatšaturjanin ”Waltz” sarjasta ”Naamiaiset” jatkavat ”Beatementen” tasapainottelua syvän melankolian ja kirkkaan valoisuuden välillä.

Ikosella on ollut mukava tapana tehdä uusia versioita omista sävellyksistään. Nyt uuden tulkinnan saa Karikko-yhtyeen ensimmäiseltä levyltä (Karikko, Fiasko Records, 2001) peräisin oleva ”Kuru”. Ensimmäisen version sopraanosaksofonin, sähkökitaran ja pianon soinnit pelkistyvät jousella soitetun basson ja pianon dialogiksi.

Laulaja Mia Simanainen vierailee raidalla ”The Roaring Frost”, joka perustuu englantilaisen kirjailijan Alice Meynellin (1847-1922) tekstiin. Pelkistetyn vahva runo jättää jälkeen kysymysmerkinsä. Myöskään Ikosen hieno albumi ei avaudu suoralta kädeltä, ei tyhjene yhdellä kuuntelulla, vaan jättää kuulijalle vahvan halun palata sen pariin uudestaan.

Kari Ikosen kolme pianotriolevyä ovat varmasti eräs suomalaisen jazzin hienoimmista kokonaisuuksista. Siispä on selvää, että ”Wind, Frost & Radiation” pääsee tämän vuoden kuuntelusuositusten joukkoon -listalle.

Kari Ikonen Trio: Wind, Frost & Radiation (Ozella Music, 2018)
Kari Ikonen, piano, Olli Rantala, basso, Markku Ounaskari, rummut