Italialaisen pianisti Lorenzo De Fintin kvartettilevy on syntynyt kevään 2020 pahimman koronapandemian jälkimainingeissa. Tuolloin De Fintin perheviikonloppu Sveitsissä venyi peräti neljän kuukauden karanteeniksi. Kun De Finti pääsi vihdoin pääsi takaisin kotiinsa ja musiikin äärelle, yhtyeen jäsenet havaitsivat, että maailma oli muuttunut ja musiikin täytyi myös muuttua. Näin pianisti taustoittaa uutta levyään, jonka musiikin De Finti on säveltänyt yhdessä basisti Stefano Dall´Oran kanssa.

De Fintin mukaan kvartetin uudelle levylle tuli enemmän hiljaisuutta, enemmän räjähdyksiä, enemmän sähköä ja vapautta. Koska olen kuunnellut yhtyeen aikaisemmilta levyiltä vain yksittäisiä raitoja, en uskalla vertailla hiljaisuuden tai räjähtävyyden tasoja. Joka tapauksessa yhtye rakentaa kärsivällisesti dramaattisia huipennuksia, jotka kasvavat mietiskelevistä jaksoista välillä hyvinkin intensiivisiin tehoihin, kuten esimerkiksi akustisen yhtyeen soundia hienovaraisesti sähköisillä efekteillä värittävä nimi- ja avausnimikappale.

Albumia leimaa hillitty melodisuus ja vakavuus, mikä on vain luonnollista, kun musiikin tausta on koronapandemian alkuaikojen pelottavissa vaiheissa.

Albumia leimaa hillitty melodisuus ja vakavuus, mikä on vain luonnollista, kun musiikin tausta on koronapandemian alkuaikojen pelottavissa vaiheissa. Varsinkin Alberto Mandarinin trumpetin soundi tavoittaa sellaista surumielisyyttä, joka tuo mieleen Kenny Wheelerin melankolian. Kvartetti soittaa keskittyneesti kuin samaan hehkuvaan hiileen puhaltaen, mistä erityisen hienon näytteen tarjoaa hidas ja koskettava huokaus ”Whispers from the End of the World”. ”Mysterium Lunae” ovat tutustumisen arvoinen albumi ja se saa paikkansa Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2022 -listalta.