-
Lindha & Fabian Kallerdahl: The Thrill Is Gone (Hoob Records, 2018)
Ruotsalainen muusikkopariskunta Lindha ja Fabian Kallerdahl (laulu/ääni ja piano) esittävät tuoreella duolevyllään sekä vapaasti improvisoitua musiikkia että tulkintoja hyvin valituista lainakappaleista. Noin 37 minuuttia kestävän tiiviin albumin lainoja ovat Paul Williamsin ”Dream Away” (myös Frank Sinatran levyttämä), Duke Ellingtonin klassikko ”I Got It Bad And That Ain’t Good” sekä musikaalisävelmät ”Send In The Clowns” ja…
-
Tornionjoki tulvii 2018
Tornionjoen vedenpinta nousi tavanomaista korkeammalle ja vesi uhkasi tulvia kaupungin alueelle. Kuvasarjassa on vaikutelmia tulvavedestä ja tulvaan varautumisesta toukokuun puolivälissä 2018. Onneksi vesi ei noussut ennustettuun huippukorkeuteen ja suurilta vahingoilta vältyttiin.
-
Lassy: Moves (Membran, 2018)
Timo Lassyn tuore ”Moves” on hänen tähän mennessä suurisuuntaisin työnsä, vinyyliversiona komeaksi tuplaksi levittäytyvä albumi. Kymmenvuotisjuhlaansa viettävän vakiokokoonpanon, Timo Lassy Bandin, lisäksi levyllä soittaa joukko vieraita, joista kahdeksasta vaskisoittajasta koottu Ricky-Tick Big Band Brass on näyttävin ja kuuluvin. Muita vieraita ovat saksofonisti Eero Koivistoinen kahdella raidalla sekä laulajat Joyce Elaine-Yuille ja Paleface kumpikin omilla soolokappaleillaan.…
-
Gourmet: En Garde (Fiasko Records, 2018)
Gourmet-yhtye on jännittävä sekstetti, joka poimii ainekset musiikkiinsa monista lähteistä. Yhtyeen uudella albumilla voi kuulla häivähdyksiä itäeurooppalaisista etnorytmeistä, bluesista, countrysta, New Orleans -jazzista, Ayler/Brötzmann-henkisistä free jazz -marsseista, vapaasta improvisaatiosta, vanhasta iskelmänostalgiasta ja Pariisin tunnelmista. Paikoin levy tuo mieleen myös jotkut Henry Threadgillin kappaleista. Yhtyeen hieman vinksahtanut huumori ja rosoisen lämmin pasuunan, hanurin ja tuuban värittämä…
-
F#: The Wannsee Punk (SatnaMusic, 2018)
Pari vuotta sitten aloittanut Sid Hillen uusi trio F# erottuu ainakin kahdessa suhteessa Hillen aikaisemmista projekteista. Ensinnäkin akustisen pianon äärellä yleensä nähty Hille keskittyy F#-yhtyeessä sähköön eli soittaa sähköpianoa, syntesoijaa ja thereminiä. Lisäksi F#:n musiikki on kokonaan improvisoitua, kun Hillen aiemmat yhtyeet Platypus Ensemblesta Camerata-kamariorkesteriin ovat nojautuneet vahvasti sävellettyyn materiaaliin. Hillen kumppaneina triossa soittavat basisti…
-
Kari Ikonen Trio: Wind, Frost & Radiation (Ozella Music, 2018)
Pianisti Kari Ikosen trio on onnistunut lähes mahdottomassa tehtävässä. Se nimittäin on pystynyt luomaan itselleen sellaisen oman soundin, jolla se erottuu lukuisten muiden taitavien pianotriojen joukosta ja erottuu nimenomaan edukseen. Trion persoonallinen ilme tiivistyy vaikkapa yhtyeen kolmannen levyn raidalla ”Beatemente”. Ikosen surumielisessä melodiassa ja improvisaatiossa soi jazzin ja klassisen lisäksi aavistus salaperäistä itää. Trion soundin…
-
Martti Vesala Soundpost Quintet: Stars Aligned (Ozella Music, 2018)
Hyvin jazzyhtye elää parhaimmillaan kuin monimutkainen organismi, jossa jokainen osa tietää tehtävänsä. Siinä samalla yhtyeen musiikki ylittää yksittäisten jäsentensä panoksen ja kokonaisuus on siis enemmän kuin osiensa summa. Näin ajateltuna jazzia voidaan toteuttaa monenlaisilla kokoonpanoilla ja monista tyylillisistä näkökulmista lähtien. Miles Davisin ja muiden modernistien käsissä 1960-luvun akustinen jazz hiottiin täydelliseen muotoonsa, jossa muusikoille annetaan…
-
Vinyylin viehätys – Cecil Taylor Quartet: Looking Ahead! (Contemporary Records, 1959)
Cecil Taylorin debyyttilevy ”Jazz Advance” oli ilmestynyt kaksi vuotta aikaisemmin kuin kesäkuussa 1958 äänitetty toinen studiolevy ”Looking Ahead!”. Tässä vaiheessa Taylor liikkui levyillään jännittävästi modernin jazzin ja avantgarden rajalla. Taylor itse soitti jo tunnistettavan ainutlaatuisella tavallaan, ei kuitenkaan vielä niin raivoisan intensiivisesti kuin myöhemmin. Muut muusikot sen sijaan soittivat yhtyeen johtajaa perinteisemmin ja suoraviivaisemmin svengaten.…
-
Cecil Taylor (1929 – 2018)
Amerikkalainen pianisti Cecil Taylor kuoli 5.4.2018 89-vuotiaana. Taylor tunnettiin äärimmäisen tinkimättömänä oman tiensa kulkijana, joka ei koskaan tehnyt taiteensa kanssa kompromisseja. Vaikka Taylor soitti ensimmäisillä, 1950-luvun jälkipuoliskolla ilmestyneillä, levyillään myös standardikappaleita, käsitteli hän niitäkin omalla ainutlaatuisella ja uuttaluovalla tavallaan. Taylorin debyyttilevy ”Jazz Advance” (1956) on Brian Mortonin mukaan radikaali ja sen tulkinnat veitsenteräviä sekä syvän…
