3 x Eclipse Music – musiikkia rajamailta

Koutus, Aleatoric, Equally Stupid

Tampereella majaansa pitävä Eclipse Music -levy-yhtiö on toiminut kunnianhimoisesti kymmenisen vuotta.  Se on ehtinyt julkaista melkoisen pinon musiikinlajien rajamailla viihtyvää musiikkia. Yhtiön julkaisuohjelmassa on uutta jazzia, progea, laulumusiikkia ja kaiken tämän yhdistelmiä. Vuosien varrella Eclipse Music on julkaissut mm. Kari Ikosen, Johanna Elinan, Esa Pietilän ja Mia Simanaisen musiikkia.

Hyväksi aluksi vuodelle 2017 Eclipse Music on julkaissut kolme uutta albumia, joita yhdistää halu kulkea rohkeasti omia teitään. Varmaankin sattumalta kaikki kolme levyä ovat lisäksi yhtyeiden toisia levyjä.

Equally Stupid: Escape from the Unhappy Society (Eclipse Music, 2017)
Pauli Lyytinen, saksofonit, Sigurdur Rögnvalsson, kitarat, David Meier, rummut

Equally Stupid on kansainvälinen trio, jonka jäsenet tulevat Suomesta, Islannista ja Sveitsistä. Kaikki kolme ovat tahoillaan soittaneet musiikkia, joka harvoin sijoittuu sulavasti perinteisten musiikillisten raja-aitojen sisälle. Trion ensimmäinen levy ”Exploding Head” ilmestyi Eclipsen julkaisemana vuonna 2014. Levy jäi aikoinaan kuuntelematta, joten uutuus on ensimmäinen yhteyteni trion musiikkiin. Toki Pauli Lyytinen on tuttu mm. Elifantree-yhtyeestä ja Lyytisen soololevy oli sekin blogin esittelyssä vuosi sitten: Pauli Lyytinen: Machinery (Eclipse Music).

Niinpä siis Equally Stupid yhdistää jazzin, rockin ja improvisaation moniulotteiseksi kokonaisuudeksi, jota nimenomaan Lyytisen saksofoni taittaa nykyjazzin sävyillä. Trio lataa kulmikkaaseen ja rosoiseen musiikkiinsa vahvaa, jopa aggressiivista energiaa, mutta osaa myös herkistyä kuulaiden ja hiljaisempien tunnelmien äärelle.

Aleatoric: Songs for Solstice (Eclipse Music, 2017)

Aki Rissanen, piano, Robin Verheyen, saksofonit, Markku Ounaskari, rummut

Aleatoric-trion ensimmäinen levy ”Aleatoric” ilmestyi vuonna 2013 ja sekin oli Eclipse Musicin julkaisema. (Lue Valon kuvia -arvio: Jazztriot levyllä). Toinen levy on äänitetty Vapaat äänet -kiertueen konserteissa maaliskuussa 2015 Loviisassa, Salossa ja tietenkin Joensuussa, joka lienee ainakin väkilukuun suhteutettuna Suomen aktiivisin jazzkaupunki. (Kannattaa tutustua tarkemmin: Jazzkerho-76, Joensuu!)

Songs for Solstice” on tiivis kokonaisuus ja se musiikki kuulostaa tarkkaan harkitulta, vaikka yhtyeen nimi viittaakin sattumanvaraisuuteen musiikissa (ns. aleatoriikka). Levyn yleisilme on pohdiskeleva ja intiimi, mutta sen kamarimusiikkiin kallistuvassa musiikissa on myös kontrasteja, särmää ja keskittynyttä intensiteettiä. Tasaisen vahvan levyn huippukohtia ovat ”Riverly/Reflection (On Scriabin Prelude op.13 No 1)”, jossa saksofonisti Robin Verheyenin herkkä melodia yhdistyy saumatta Aki Rissasen mietelmään Scriabinin sävellyksestä sekä lennokas ”Bird Vision”. Jälkimmäinen raita on oiva näyttö Markku Ounaskarin energiasta ja dynamiikasta.

Harri Kuusijärvi Koutus: Music for A Family Picnic (Eclipse Music, 2017)
Harri Kuusijärvi, hanuri, Veikki Virkajärvi, kitara, Eero Tikkanen, basso, Teho Majamäki, vibrafoni, lyömäsoittimet, Jesse Ojajärvi, rummut

Harmonikkataiteilija Harri Kuusijärven Koutus-yhtyeen ”Music for a Family Picnic” on vankka jatko onnistuneelle debyyttilevylle ”Koutus”, joka ilmestyi vuonna 2014. (Lue Valon kuvia -arvio: Marraskuuta, maisemia ja saksofonin poltetta.) Esikoislevyllä  soitti trio, jonka jäsenistä Kuusijärven itsensä lisäksi kitaristi Veikki Virkajärvi on mukana myös nyky-Kotuksessa. Uusina mukaan ovat tulleet basisti Eero Tikkanen sekä lyömäsoittajaroolit jakavat Teho Majamäki ja Jesse Ojajärvi.

Levyllä ollaan yleensä kaukana tutusta, usein jazziinkin liittyvästä, asetelmasta, jossa musiikki rakentuu solistin ja säestävien muusikoiden varaan. Sen sijaan albumi on nimenomaan  koko yhtyeen levy. Kuusijärven harmonikan rinnalla on yhtä merkittävästi läsnä Veikki Virkajärven kitara, jonka hehkuva energia kääntää musiikkia progerockin suunnalle, esimerkkeinä voimakas ”La route de Pokka” ja svengaava ”100 M”. Ja hyväksi lopuksi Eero Tikkasen kontrabasso saa sanoa levyn viimeiset sanat, kun levy häipyy hiljaisuuteen päätösraidan ”Naava” myötä.

Lisäsin kaikki kolme hienoa levya Vuoden valinnat 2017 -listalleni.


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.