Erityisesti Mopo- ja Superposition -yhtyeistä tutuksi tullut saksofonisti Linda Fredriksson on työstänyt ensimmäisen sooloalbuminsa. Hän on nimenomaan työstänyt levyään parin vuoden ajan jazzyhteyksissä poikkeuksellisella tavalla. Äänityksiä on tehty studioiden lisäksi myös kotioloissa, kesämökeillä ja luonnossa. Äänityksiin on käytetty tavanomaisten studiolaitteiden lisäksi vaikkapa älypuhelinta tai läppärin mikrofonia.

Niinpä ei ole mikään ihme, että “Juniper” kiertää aika kaukaa jazzlevyjen tavanomaisuudet. Levyn markkinointimateriaali luonnehtii levyn musiikkia jazzyhtyeen soittamaksi singer-songwriter -musiikiksi, mikä tuntuu varsin osuvalta kuvaukselta. Siis kappaleen alussa ja lopussa soitettavan teeman väliin improvisoitujen soolojen sijaan tarjolla on jotain aivan muuta. Akustiset soittimet sekä sähköiset efektit kietoutuvat saumatta yhteen ja saksofoni puhuu herkkää puhetta ja maalaa yksityisiä mielenmaisemia ja hyräilee hiljaisesti, kuten Fredriksson aivan kirjaimellisesti tekee kappaleella “Lempilauluni“.

Vaikka “Juniper” on mieluummin kokonaisuus kuin valikoima erillisiä kappaleita, nousee siltä erityisesti esille Fredrikssonin edesmenneelle isoäidilleen omistama “Nana – Tepalle“. Se tuntuu kertovan kokonaisen kauniin elämäntarinan, joka dramaattisen huipennuksen jälkeen hiljenee ruotsalaisen säveltäjän Matti Byen soittamaan hauraaseen pianosooloon.

Linda Fredrikssonin ensimmäinen albumi on poikkeuksellisen hienovarainen, toteuttamistavaltaan ja ilmeeltään omaperäinen levytys. Se kuuluu Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021 -listalle.

Linda Fredriksson: Juniper (We Jazz, 2021)
Linda Fredriksson, altto- ja baritonisaksofoni, bassoklarinetti, kitara, ääni, piano, syntetisaattori, Tuomo Prättälä; rhodes, piano, syntetisaattorit, Olavi Louhivuori, rummut, Mikael Saastamoinen, basso, efektit, Minna Koivisto, syntetisaattorit + Matti Bye, piano, Joonas Saikkonen, granulator