Avainsana: Mikael Saastamoinen
-
Jazzia pienimuotoisesti
Kokosin yhteen ja samaan postaukseen kolme alkuvuoden 2025 albumia, joita kokoonpanon pienuuden lisäksi yhdistää jazzin ja improvisaation kenttää enemmän tai vähemmän valtavirran ulkopuolelta tarkkaileva asenne. Antti Lötjönen & Kalle Kalima: Stings, Bites and Scratches (Eclipse Music, 2025) Kun basisti Antti Lötjönen ja kitaristi Kalle Kalima äänittivät viime syksynä ensimmäisen yhteisen levynsä, oli molemmilla jo tahoillaan…
-
Superposition: II (We Jazz, 2024)
Superposition jatkaa neljä vuotta sitten ilmestyneen debyyttialbuminsa viitoittamalla tiellä. Kvartetin intiimi, nyt kenties entistäkin keskittyneempi vuorovaikutus synnyttää herkkien eleiden varaan rakentuvaa musiikkia. Albumilla on yhdeksän kappaletta, joiden joukkoon jokainen yhtyeen jäsen saanut vähintään yhden sävellyksen. Kvartetin musiikki on pitkälti kollektiivista, paino on siis enemmän koko yhtyeen ilmaisussa kuin yksittäisten muusikoiden sooloilla, vaikka niitäkin toki on tarjolla.…
-
Mikko Sarvanne Garden: Heräämisen valkea myrsky (Mikko Sarvanne, 2022)
Kun pari vuotta sitten olin kuunnellut AINON-yhtyeen ensimmäistä albumia ”Drought” (We Jazz, 2020), pohdiskelin täällä blogissa, kuinka musiikilliset raja-aidat käyvät yhtyeen musiikissa tarpeettomiksi. (En toista nyt mietteitäni, ne voi käydä lukemassa täältä: AINON: Drought.) Nyt kuunneltavaksi tullut säveltäjä Mikko Sarvanteen johtaman Garden-yhtyeen esikoislevy toi mieleeni niin nämä pohdiskelut kuin juuri AINON-yhtyeen ja sen musiikillisista raja-aidoista…
-
Teemu Kekkonen: Here/There (Teemu Kekkonen Music, 2022)
Pianisti Teemu Kekkonen uskaltautuu mukaan kovasti kilpailtuun pianotriojen sarjaan äskettäin ilmestyneellä debyyttilevyllään ”Here/There”. Albumi koostuu lähes kokonaan Kekkosen omista sävellyksistä, ainoa lainakappale on Egotrippi-yhteen ohjelmistosta poimittu ”Matkustaja”. Esikoislevylleen Kekkonen on valinnut sävellyksiä noin kymmenen viime vuoden ajalta, ehkäpä kyse on eräänlaisesta tähänastisen sävellystyön yhteenvedosta. Teemu Kekkosen trion erityinen vahvuus on kyky rakentaa kappaleista vahvoja ja…
-
OK:KO: Liesu (We Jazz, 2022)
Mitäpä tuota säästelemään postauksen loppuun, kun voin heti suoraankin sanoa, että ”Liesu” on OK:KO-yhtyeen tähän mennessä vakuuttavin albumi. Se on johdonmukainen askel eteenpäin kahden aikaisemman levyn (”Land E.” ja ”Syrtti”) raivaamalla polulla. ”Liesun” musiikissa säilyy koko ajan jännite, kun kaikissa kappaleissa tapahtuu koko ajan paljon jännittävää. On mukaansatempaavia tempon vaihdoksia, dramaattisia dynamiikan muutoksia ja siirtymiä…
-
Linda Fredriksson: Juniper (We Jazz, 2021)
Erityisesti Mopo- ja Superposition -yhtyeistä tutuksi tullut saksofonisti Linda Fredriksson on työstänyt ensimmäisen sooloalbuminsa. Hän on nimenomaan työstänyt levyään parin vuoden ajan jazzyhteyksissä poikkeuksellisella tavalla. Äänityksiä on tehty studioiden lisäksi myös kotioloissa, kesämökeillä ja luonnossa. Äänityksiin on käytetty tavanomaisten studiolaitteiden lisäksi vaikkapa älypuhelinta tai läppärin mikrofonia. Niinpä ei ole mikään ihme, että ”Juniper” kiertää aika…
-
Neljä uutta kotimaista – Dalindèo, Mia Simanainen, Superposition & Orchestra Nazionale della Luna
Dalindèon uuden viisiraitaisen, noin kaksikymmentä minuuttia kestävän EP:n syntyyn vaikutti yhtyeen johtajan Valtteri Laurell Pöyhösen kiinnostus globaalin rahatalouden ja asekaupan kaltaisiin nykyajan ongelmiin. Vakavat aiheet ovat vakavoittaneet ja tummentaneet yhtyeen aikaisemmin jopa riehakkaita äänenpainoja. Hitaasti hiipivä ja painostava “Follow the Dark Money pt.2” ja Jimi Tenorin vierailevan saksofonin hallitsema “Merchants of Misery” nousevat esille erityisen…
-
Perussastamala: May Queen (Suolavesi Records, 2019)
Perussastamala on mm. OK:KO:n, Superpositionin ja Katu Kaiun riveistä tutuksi tulleen basisti Mikael Saastamoisen kokeellinen projekti. Perussastamalan ensimmäinen levy ”Perussastamala” ilmestyi c-kasettina vuonna 2016. Debyytti oli soolobassolevy, mutta toukokuussa 2019 ilmestyneellä toisella levyllä ”May Queen” Saastamoisen kumppanina soittaa saksofonisti Jussi Kannaste. Noin puolen tunnin mittainen levy on yksinkertainen, hyvin pelkistetty kokonaisuus. Saastamoinen luo sähköbassolla, rumpukoneilla…
-
OK:KO: Syrtti (We Jazz Records, 2019)
OK:KO-yhtyeen toinen levy ”Syrtti” on sekä uuteen kurkottavaa musiikkia että jännittävästi koottu albumikokonaisuus. Levyn tunnistaa ilman muuta jazziksi heti ensikuulemalta, mutta samalla se jää kiinnostavasti valmiiden luokittelujen ja tuttujen tyylisuuntien ulkopuolelle. ”Syrtti” ei ole erityisesti kiinni hard-bopin perinteessä, ei cool jazzissakaan. Vankasti sävellyksiin perustuvana se tuskin käy free jazzista ja täysin akustisena fuusionkaan leimaa siihen…