Kari Ikosen ja belgialaisen saksofonistin Manuel Hermian johtama kansainvälinen kvartetti on humoristisesti nimetty Kuun kansallisorkesteriksi. Vuonna 2015 perustettu yhtye on kuulemma nopeasti noussut Maan seuralaisen suosituimpien yhtyeiden joukkoon. Kvartetin ensimmäisellä levyllä on myös kieli poskella nimettyjä sävellyksiä ja Ikosen omilta levyiltä tuttua sanaleikittelyä jatkavat sellaiset nimet kuin “Itämerengue” ja “Anastasia anastaa sian”.

Mutta alun “avaruuskuulutusta” seuraaavan napakan avauspotkun jälkeen kvartetti soittaa kuitenkin lopulta hyvin vakavahenkistä jazzia suuremmin vitsailematta. Yhtye paiskii töitä tosissaan, hienostelematta, hihat käärittyinä ja jättää ilmaisunsa hieman hiomattomaksi ja tarkoituksellisen rosoiseksi.

Tavanomaisesta saksofonivetoisesta kvartetista Kuun orkesteri eroaa selvimmin Ikosen moog-syntesoijan ujeltavan soundin ansiosta. Lisäksi Hermia soittaa usein huilua, mikä sekin tuo musiikkiin uusia kerroksia, paikoin etnosävyjäkin. Hyvästä esimerkistä käy “The Truth”, jolla moog ja huilu pelaavat hienosti yhteen. Myöhemmin samalla raidalla Ikonen luo moogilla saksofonille tummanpuhuvan ja dramaattisen taustan.

Ikonen ja Hermia vastaavat levyn sävellyksistä. He ovat myös eniten äänessä solisteina. Ikonen on pianistina totutun vahva ja mutkaton. Myös Hermian saksofonin soittoa leimaa tietty koruton selkeys. Basisti Sébastian Boisseau ja rumpali Teun Verbruggen ovat mainio komppipari ja pelaavat jäntevästi yhteen. Boisseaun basso rakentaa musiikille juurevaa pohjaa ja Verbruggen soittaa ilmeikkäästi, välillä varovasti maalaillen, välillä sähäkästi svengaten. Kaiken kaikkiaan Orchestra Nazionale Della Luna on kiinnostava ja tuore eurooppalainen jazzyhtye, jonka musiikki ei kulu puhki yhdellä kuuntelulla.

Orchestra Nazionale Della Luna: Orchestra Nazionale Della Luna (Jackal Productions, 2016)
Manuel Hermia, saksofonit, huilut, Kari Ikonen, piano, moog, Sébastien Boisseau, basso, Teun Verbruggen, rummut