-
Sarah Murcia: Never Mind The Future – uusi ilme punk-klassikolle
Muistan vielä elävästi, kuinka punk ryntäsi hämmentämään musiikkimaailmaa 1970-luvun lopulla. Siinä vaiheessa kuuntelin eniten Bob Dylania, The Bandia, Wigwamia tai Neil Youngia, mutta myös jazz oli pikkuhiljaa valtaamassa yhä suuremman osan kuunteluajastani. Jazz ja punk tuntuivat tulevan aivan eri maailmoista ja suhteeni punkiin jäi uuden aallon energiasta huolimatta etäiseksi. Improvisaation, noisen ja punkin väliset yhteydet…
-
Aki Rissanen – Amorandom
Pianotriot ovat jo pitkään olleet jazzin julkisuudessa näkyvimpiä kokoonpanoja ja pianotriojen levyjä julkaistaan runsaasti. Ensimmäisenä mielessä soivat lajin suuret nimet maailmalta, kuten Keith Jarrett, Brad Mehldau, Vijay Iyer ja Jason Moran. Kotimaastakin löytyy erinomaisia tuoreita esimerkkejä Riitta Paakista Joonas Haavistoon ja Jussi Fredrikssoniin. Niinpä ei ole mikään yllätys, kun pianisti Aki Rissanen kertoo uuden albuminsa…
-
Kalle Kalima: High Noon
Kitaristi Kalle Kalima tunnustaa soittaneensa country & western -musiikkia omaksi ilokseen nuoruusvuosien soittotunneilta saakka. Uudella levyllään Kalima ottaa aiheen vihdoin julkiseen käsittelyyn ja ratsastaa trioineen sekä countrymusiikin että westernin eli villin lännen elokuvien tunnelmiin. Lännenelokuvien musiikki on levyllä vahvasti läsnä, mihin albumin nimikin jo viittaa. Nimikappale “High Noon” on venäläissyntyisen Hollywood-säveltäjän Dimitri Tiomkinin sävellys, joka on peräisin Fred…
-
Jean-Babtiste Boussougou & Henri Roger: Mourim
Ranskalainen pianisti Henri Roger on tullut minulle tutuksi tinkimättömänä free jazzia ja nykymusiikin elementtejä yhdistävänä taiteilijana. Valon kuvia -blogissa on ollut aiemin esittelyssä kolme Rogerin levyä; pianotriolevy “Parole Plongée”, maalaustaiteesta innoitusta ammentava ”Parce Que!” ja pitkälti elektronisen nykymusiikin puolelle menevä ”Géographies des transitoires”. Tuoreimmalla levyllään ”Mourim” Roger soittaa yhdessä gabonilaisen basistin Jean-Babtiste Boussougoun kanssa ja uutuus poikkeaa…
-
Kuulasta kauneutta – Joonas Haavisto Trio – oku
Joonas Haavisto Trio avaa kotimaisen jazzlevyvuoden 2016 tyylikkäästi kolmannella levyllään ”oku”. Trion ensimmäinen levy ”Blue Waters” (Rockadilly Records) ilmestyi vuonna 2009 ja toinen levy ”Micro To Macro” (Fredriksson Music) vuonna 2013. Yhtyeen kokoonpano on säilynyt samana kaikilla kolmella levyllä. Joonas Haavisto liittyy luontevasti pohjoismaisen jazzpianon perinteeseen kirkkaan selkeällä ja linjakkaalla soitollaan. Antti Lötjönen on bassollaan koko trioa…
-
Paul Bley (1932 – 2016)
Kanadalainen pianisti Paul Bley kuoli 3.1.2016 83-vuotiaana. Yli kuusikymmentä vuotta kestänyt ura tuotti yli sata levytystä. Bley aloitti uransa bebop-pianistina, mutta tuli lopulta tunnetuksi free jazzin ja vapaan improvisaation liepeillä matkailleena omaperäisenä pianistina. Lue New York Timesin muistokirjoitus ja katsaus Bley uraan: Paul Bley, Adventurous Jazz Pianist, Dies at 83. Paul Bley ranskalaisessa tv-ohjelmassa vuonna…
-
Vuoden valinnat 2015
On tullut jälleen Valon kuvia -blogin vuoden valintojen aika. Kokosin yhteen kuluneen vuoden aikana vaikutuksen tehneitä levytyksiä, enemmänkin vihjeenä ja kuuntelusuosituksena. Niin monta kiinnostavaa levyä on jäänyt kokonaan kuulematta, että olisi liioittelua väittää valintojani ehdottoman parhaiden levyjen listaksi. Fyysisen levyn arvostajana olen hyväksynyt listalle vain musiikkia, jota olen kuunnellut “oikeilta” kädessä pidettävältä levyiltä. Ainoana poikkeuksena on Ilma…
-
Marsalis-tulkintaa – Nate Wooley Quintet: (Dance to) Early Music
Wynton Marsaliksen ympärillä käyty kulttuurisota oli liian amerikkalainen ilmiö, että olisin aikoinaan seurannut sitä tarpeeksi ymmärtääkseni sen kaikkia vivahteita. Sen kuitenkin tajuan, että free jazzin ja vapaan improvisaation parissa työskentelevän Nate Wooleyn ja Marsalis-sävellysten kohtaaminen on yllättävää. Trumpetisti Wooley palaa levyllään nuoruutensa lempimusiikin pariin ja tuloksena on free jazzin elementeillä sopivasti maustettua svengijazzia. Marsaliksen varhaisilta…
-
Jonas Kullhammar & Moserobie & Svenska Kaputt & Suomi
Miksi “Suomi”? Miksi ihmeessä ruotsalainen jazzyhtye antaa levynsä nimeksi “Suomi”? Miksi levyn sävellysten nimissä on viittauksia suomalaisen jazzin klassikoihin. Sitähän täytyi kysyä ”Suomi”-levyn äskettäin julkaisseen Svenska Kaputt -yhtyeen nokkamieheltä saksofonisti Jonas Kullhammarilta, joka vastasikin mielellään sähköpostilla lähettämiini kysymyksiin. Osoittautuu, että Kullhammar tuntee varsin hyvin suomalaisen jazzin keskeisiä hahmoja ja heidän musiikkiaan. “Suomi”-levyltä nousevat erityisesti esille…
