Riitta Paakki on uusimmalla kvartettialbumillaan uskollinen sille jazzin perinteelle, johon hän on kasvanut ja jota hän on tarkasti tutkinut. Verrattuna nuoremman polven säveltäjän Selma Savolaisen musiikkiin (Lue Savolaisen “Horror Vacui” -levystä) asettuvat Paakin uudet sävellykset epäröimättä jazzin kentälle osaksi Miles Davisin ja Wayne Shorterin työn pohjalta syntynyttä tyylisuuntausta. 

Toisaalta verrattuna tänä keväänä jälleen ajankohtaiseen suomalaisen jazzsävellyksen veteraaniin Jukka Linkolaan (Lue Linkolan “Rumba Liberte” -levystä) luo Paakki sävellyksillään huomattavasti joustavammat kehykset improvisoinnille, kuten pikkuyhtyejazzin luonteeseen toki kuuluukiin. Näillä vertailuilla Savolaiseen ja Linkolaan ei ole tarkoitus asettaa säveltäjiä paremmuusjärjestykseen, vaan ainoastaan hahmotella Paakin musiikin sijaintia sävelletyn jazzin kentällä.

Kolmantena vertailuna nostan esille Paakin kvartetin edellisen levyn “Piste“, jonka musiikin Paakki sävelsi Pariisissa. Ehkäpä eurooppalaisen kulttuurikaupungin ilmapiirissä syntyneet sävellykset ovat hengeltään hitusen eurooppalaisempia kuin selkeämmin amerikkalaisen jazzin suuntaan kallistuva “Väri”. Tälläkään vertailulla en halua asettaa albumeja järjestykseen, sillä molemmat levyt ovat erinomaista jazzia.

“Väri” on kauniisti toteutettu kahdeksan sävellyksen hallittu kokonaisuus, jonka kohokohtia ovat vaikkapa jäntevästi svengaava “Mahwah”, levyn nopeinta vauhtia kiitävä “Southwest” ja koruttomalla, kansanlaulumaisella melodiallaan joukosta erottuva balladi “Siskolle”. Paakin kvartetti soittaa koko ajan hallitusti ja se näyttää kuulijalle, kuinka huippuluokan jazzyhtyeen musiikki virtaa ja elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Riitta Paakki kuuluu suomalaisten jazzsäveltäjien kärkijoukkoon ja hänen kvartettinsa on epäilemättä eräs tämän hetken parhaimmista jazzyhtyeistä. 

“Väri” liittyy Valon kuvia -blogin kuuntelusuositusten listalle: Vuoden valinnat 2023. 

Riitta Paakki: Väri (Flame Jazz Records, 2023)
Riitta Paakki, piano, Manuel Dunkel, saksofoni, Antti Lötjönen, basso, Joonas Riippa, rummut

Kuva-arkistosta – Riitta Paakki