Avainsana: jazzlevyt
-
Jari Perkiömäki: Organic Baritone Quartet (Fredriksson Music, 2016)
Noin vuosi sitten Taideyliopiston rehtorina aloittanut saksofonisti Jari Perkiömäki ehtii ilahduttavasti työskentelemään myös jazzin parissa. Tästä osoituksena on vastikään ilmestynyt uusi levy, jolla Perkiömäki soittaa pelkästään baritonisaksofonia. Sen rosoinen soundi istuukin mainiosti levyllä soittavan perinteisen urkutrion kumppaniksi. Perkiömäki on säveltänyt yhtä lukuunottamatta kaikki levyn kappaleet. Hän on onnistunut kirjoittamaan tyyliin täydellisesti istuvia, napakoita sävelmiä. Kvartetti…
-
Martti Vesala Soundpost Quintet: Helsinki Soundpost (Ozella Music, 2016)
Trumpetisti ja säveltäjä Martti Vesala ei ainakaan haasteita pelkää. Vesala perusti yhtyeensä voidakseen säveltää musiikkia modernin klassiselle kvintettikokoonpanolle, jolla trumpetti ja saksofoni puhaltavat komppikolmikon säestyksellä. Hän kertoo suoraan, että hänen Soundpost-yhtyeensä ensimmäisellä levyllä liikutaan mestareiden jalanjäljissä, vahvasti Miles Davisin 1960-luvun kvintetin ja saksofonisti Wayne Shorterin hengessä. Ja mikäpä siinä, onhan ainakin klassisessa musiikissa aivan tavallista…
-
Quartet Ajaton: Elixir (Eclipse Music, 2016)
Quartet Ajaton on osuvasti nimetty yhtye, sillä sen musiikki liikkuu vallattomasti ajassa ja paikassa. Jo kvartetin ainutlaatuinen soitinvalikoima solmii rohkeasti samaan kudokseen instrumentteja, jotka ensisilmäyksellä ovat aivan eri maailmoista. Mutta ihmeen saumattomasti Ajaton sulauttaa 1960-luvun nostalgisen moog-syntesoijan, vanhasta musiikista tunnetun viola da gamban, argentiinalaisen tangon bandonéonin ja ihmisen ikiaikaisen instrumentin, lauluäänen, lämpimän omaperäiseksi yhtyesoundiksi. ”Elixir”…
-
6 x kotimaiset
Mirja Mäkelä Trio: My Hidden Joys (Secret Music, 2015) Mirja Mäkelä, laulu, Teemu Viinikainen, kitara, Juho Kivivuori, basso Laulaja Mirja Mäkelän trio on yhtye, jonka kuuntelevaa yhteispeliä on ilo kuunnella. Teemu Viinikainen on tutusti musikaalinen säestäjä ja solisti. Sähköbasson taitajanakin tuttu Juho Kivivuori osoittaa kykynsä akustisen basson varressa. Mäkelä itse loistaa lyriikan tulkkina, vahvana improvisoijana…
-
Joona Toivanen: Lone Room (CAM Jazz, 2016) – jazzpianon huippua
Pianisti Joona Toivasen toinen soolopianolevy jalostaa edelleen ensimmäisen levyn (Polarities, Footprint Records, 2013) maailmaa. Aika harvoin olen levyesittelyissäni käsitellyt jokaista levyn kappaletta, mutta nyt se tuntui välttämättömältä, niin upeasta pianomusiikista on kyse. Levyn avaava ”Impromptu” kestää vajaat kolme minuuttia ja on nimensä veroisesti kepeällä kädellä luonnosteltu pikapiirros. Toinen raita ”Lowlands” ja levyn loppupuolen ”Highlands” muodostavat…
-
Rudy Van Gelder (1924 -2016)
Lukemattomien jazzlevyjen äänittäjä ja levytyn jazzsoundin määrittäjä Rudy Van Gelder kuoli 91-vuotiaana kotonaan Englewood Cliffsissä. Van Gelderin kotona sijaitsi myös legendaarinen studio, jossa niin monet jazzklassikot ikuistettiin. Van Gelder piti tavoitteenaan tallentaa musiikki niin lämpimänä ja realistisena kuin mahdollista. Hän pyrki myös luomaan äänitteisiinsä tilan tuntua. Niinpä van Gelderin tallentama musiikki kuulostaa jatkuvasti tuoreelta, luonnolliselta…
-
Dinosaur: Together, As One (Edition Records, 2016)
Dinosaur on brittiläisen trumpetistin Laura Jurdin johtama kvartetti, joka on ollut koossa jo kuusi vuotta, mutta julkaisee vasta nyt debyyttilevynsä Edition Recordsilla. Vuosikymmenen alussa Lontoon jazzkentällä näyttävästi esille noussut Jurd valittiin BBC Radio 3:n New Generation -taiteilijoiden joukkoon vuosille 2015 -2017 ja hän on tehnyt omissa nimissään kaksi levyä ennen Dinosaurin albumia. Dinosaur on taitava…
-
4 x Eric Revis
Amerikkalainen basisti Eric Revis (s.1967) on sikäli poikkeuksellinen hahmo, että hän on viihtynyt sekä mainstreamjazzin että avantgarden maisemissa. Perinteisemmin svengaavan jazzin puolella Revis on soittanut pitkään Branford Marsaliksen yhtyeessä. Kokeellisen jazzin puolelta hänen yhteistyökumppaneitaan ovat olleet mm. Peter Brötzmann ja Ken Vandermark. Revisin mielestä rehellinen kommunikaatio on mahdollista esteettisistä eroista huolimatta, samalla tavalla kuin se…
-
Nina Mya: Closure (Fredriksson Music, 2016) – parasta laulajalta
Kolmannen albuminsa avauksessa Nina Mya nivoo yhteen perinteisen gospelsävelmän ”The Wayfaring Stranger” ja oman viileän tyylikkään jazzsävellyksensä ”Shades of Blue”, jolla saksofonisti Petri Puolitaival puhaltaa kuumana polttavan soolon Coltranen hengessä. Näin Nina Mya määrittelee koko albuminsa ilmapiirin ja sulauttaa yhteen lempimusiikkiensa vaikutteita, siis 1950- ja 1960-lukujen jazzia sekä gospelia ja soulia. Matkallaan gospelhenkisestä alusta levyn loppuun…