Avainsana: jazzlevyt
-
Marc Ducret Trio + 3: Métatonal (Ayler Records, 2015)
Ranskalaisen kitaristin Marc Ducret´n trio on toiminut samassa kokoonpanossa pitkään. Trion ensimmäinen levy ”L’Ombra Di Verdi” (Screwgun Records) ilmestyi jo vuonna 1999. Vuosien kuluessa triosta on kehittynyt eräs nykyjazzin taidokkaimmista kokoonpanoista, jonka dynaaminen yhteispeli toimii kuin ajatus, eivätkä mutkikkaatkaan kuviot tunnu tuottavan sille vaikeuksia. Trion rockin, jazzin, nykymusiikin ja improvisaation elementtejä yhdistävä näkemys on omaperäinen…
-
Ilma Records: 1+2+3+5=4
Vuosina 2008- 2010 Ilma Records julkaisi yhteensä neljä sekä ulkoasultaan että erityisesti taiteelliselta sisällöltään korkeatasoista albumia. Näiden levyjen yhteydessä taiteellinen taso tarkoitti musiikin totuttujen muotojen uhmaamista ja musiikin rajojen rohkeaa hakemista. Levyillä soittivat Ilma Recordsin nokkamiehen, Ruotsiin asettuneen tuottajan ja muusikon Pekka Tuppuraisen lisäksi Mikko Innanen, Verneri Pohjola, Aki Rissanen, Joonas Riippa ja ruotsalainen trumpetisti…
-
Raikasta vettä Hancockin lähteestä – Jukkis Uotila: The Herbie Hancock Legacy feat. Billy Hart
Kun Jukkis Uotila juhlisti 75-vuotiasta pianisti Herbie Hancockia julkaisemalla albumillisen Hancockin musiikkia, hän palasi myös omaan historiaansa jazzin parissa. Hancockin vuonna 1965 ilmestynyt levy ”Maiden Voyage” oli nimittäin 13-vuotiaan Uotilan ensimmäinen jazzlevyhankinta. Niinpä ei olekaan kumma, että kaikki tämän jazzklassikon kappaleet pääsivät yhtä lukuunottamatta Uotilan kvartetin tulkittaviksi. Näiden neljän raidan ohella Uotila valitsi levylle kolme…
-
Länsirannikon tyylillä – Teddy´s West Coasters: Volume 1
Amerikkalainen jazzkirjoittaja Ted Gioia piirtää mainiossa kirjassaan ”West Coast Jazz” elävän kuvan USA:n länsirannikon 1940-60-lukujen jazzista. Vaikka aikakauden jazz on kirjoittajan näkemyksen mukaan mainettaan moni-ilmeisempää, on sille mahdollista löytää yhteisiä piirteitä. Gioian mukaan puhtaasti artikuloitu länsirannikon jazz oli ilmaisultaan hiottua ja sujuvasti soitettua svengijazzia. Lisäksi Kaliforniassa soitettiin usein itärannikon bebopiin ja hard bopiin verrattuna emotionaalisti…
-
William Hooker & Liudas Mockūnas: Live At Vilnius Jazz Festival
Amerikkalainen rumpali William Hooker (s.1946) on soittanut koko uransa ajan enemmän tai vähemmän free jazzin genreen luettavaa musiikkia. Hänen yhteistyökumppaneitaan ovat olleet vaikkapa Billy Bang, David Murray, David S. Ware ja William Parker, jotka kaikki ovat tulleet tunnetuiksi eri näkökulmista free jazzia lähestyvinä taiteilijoina. Lokakuussa 2013 Vilnan jazzfestivaaleilla Hooker kohtasi duokonsertissa liettualaisen saksofonistin Liudas Mockūnasin. Sekä…
-
Mario Pavone: Blue Dialect (Clean Feed, 2015)
Onko basistin johtama pianon, basson ja rumpujen trio pianotrio? Muuttaako basisti yhtyeen johtajana trion luonteen erilaiseksi pianistin johtamaan trioon verrattuna? Kun on vähän aikaa kuunnellut basisti Mario Pavonen johtaman trion uutta levyä, kysymykset osoittautuvat turhaksi saivarteluksi. sillä kyseessä on sen verran herkkä ja kuin yhtenä instrumenttina reagoiva orkesteri. On itsestäänselvää vanhan toistoa luonnehtia huipputason jazzyhtyeen…
-
2 x Friends And Neighbors: No Beat Policy & Hymn For A Hungry Nation
Ornette Colemanin vuonna 1970 ilmestyneestä levystä nimensä ottaneen norjalainen Friends And Neighbors on julkaissut kaksi albumia. Debyyttilevy ”No Beat Policy” (Øra Fonogram) ilmestyi vuonna 2011. Viittaus Colemaniin on osuva, sillä yhtyeen musiikin syvä svengi ja teemojen kulmikkuus tuo helposti mieleen jazzin innovaattorin. Yhtä lailla levyltä voi kuulla muistumia myös Eric Dolphyn musiikista; ”Dolph Me” on…
-
Kolme kotimaista – Toivo Kärjestä pohjoismaiseen viileyteen
Kasperi Sarikoski & Nuance: Essence (Fredriksson Music, 2015) Kotimaisessa jazzissa on pasuunaa kuultu yhtyeen eturivissä turhan harvoin. Nyt Kasperi Sarikosken selväpiirteisen viileä pasuuna sävyttää raikkaasti nuorista muusikoista koostuvan Nuance-yhtyeen debyyttilevyä. Pasuunan, kitaran, pianon ja komppiryhmän yhteistyöstä kutoutuu miellyttävän lämpöinen yhtyesoundi, jota paikoin karhennetaan eritoten Jere Haakanan kitaran sähköisillä, fuusiojazziin viittaavilla sävyillä. Itsekin säveltäjänä ja yhtyeenjohtajana…
-
Mihin tässä basistia tarvitaan? – Thymeshift & Free4Arts
Pidän bassosta, varsinkin kontrabassosta, jonka puinen ja joustava soundi niin usein kannattelee ja kuljettaa jazzyhtyettä määrätietoisessa etunojassa. Kontrabasso on myös visuaalisesti kiinnostava ja kaunis soitin. Niinpä huomaan usein suhtautuvani epäluuloisesti bassottomiin yhtyeisiin, joista tuntuu puuttuvan jokin olennainen osa. Pakko on kuitenkin myöntää, ettei musiikillinen laatu ole kiinni millään tavalla käytettävistä soittimista. Sen todistavat lukuisat äänitteet,…