Avainsana: suomalainen jazz
-
Nina Mya Torniossa – mustavalkoisia kuvia
Nina Mya yhtyeineen esiintyi Torniossa 21.9.2016.
-
6 x kotimaiset
Mirja Mäkelä Trio: My Hidden Joys (Secret Music, 2015) Mirja Mäkelä, laulu, Teemu Viinikainen, kitara, Juho Kivivuori, basso Laulaja Mirja Mäkelän trio on yhtye, jonka kuuntelevaa yhteispeliä on ilo kuunnella. Teemu Viinikainen on tutusti musikaalinen säestäjä ja solisti. Sähköbasson taitajanakin tuttu Juho Kivivuori osoittaa kykynsä akustisen basson varressa. Mäkelä itse loistaa lyriikan tulkkina, vahvana improvisoijana…
-
M.A. Numminen: Jazzin meining (Aviador Kustannus, 2016)
M.A. Numminen on keksinyt ovallisen käsitteen ”jazzin meining”. Se on hänen jazzkirjansa nimi ja viittaa tietenkin meininkiin, tunnelmaan ja svengiin, siis olemukseen, joka tässäkin kirjassa jää onneksi läpiselittämättä. Numminen keskittyy kirjassa vain jazziin, joka on ollut hänen elinikäinen harrastuksensa 1950-luvulta saakka. Kirjan kiinnostavinta antia ovat Nummisen mustavalkoiset valokuvat, jotka hän kuvasi 1960-luvun alkupuolella Helsingissä, lähinnä…
-
Joona Toivanen: Lone Room (CAM Jazz, 2016) – jazzpianon huippua
Pianisti Joona Toivasen toinen soolopianolevy jalostaa edelleen ensimmäisen levyn (Polarities, Footprint Records, 2013) maailmaa. Aika harvoin olen levyesittelyissäni käsitellyt jokaista levyn kappaletta, mutta nyt se tuntui välttämättömältä, niin upeasta pianomusiikista on kyse. Levyn avaava ”Impromptu” kestää vajaat kolme minuuttia ja on nimensä veroisesti kepeällä kädellä luonnosteltu pikapiirros. Toinen raita ”Lowlands” ja levyn loppupuolen ”Highlands” muodostavat…
-
Nina Mya: Closure (Fredriksson Music, 2016) – parasta laulajalta
Kolmannen albuminsa avauksessa Nina Mya nivoo yhteen perinteisen gospelsävelmän ”The Wayfaring Stranger” ja oman viileän tyylikkään jazzsävellyksensä ”Shades of Blue”, jolla saksofonisti Petri Puolitaival puhaltaa kuumana polttavan soolon Coltranen hengessä. Näin Nina Mya määrittelee koko albuminsa ilmapiirin ja sulauttaa yhteen lempimusiikkiensa vaikutteita, siis 1950- ja 1960-lukujen jazzia sekä gospelia ja soulia. Matkallaan gospelhenkisestä alusta levyn loppuun…
-
Sointi Jazz Orchestra: Syntymä (Sointi Jazz Orchestra, 2016)
Freelance-pohjalta toimiva Sointi Jazz Orchestra on nuoren polven toistaiseksi suhteellisen tuntemattomista muusikoista koostuva iso orkesteri. Se esittää esikoislevyllään kapellimestarinsa Rasmus Soinin säveltämää ja sovittamaa musiikkia. Orkesteri tulkitsee vaivattoman tuntuisesti Soinin melodisia sävellyksiä. Esimerkiksi levyn avausraidan ”Pyörä” kevyesti keinahteleva teema soi polkupyörälenkilläkin mielessä. Yhtye soitinvalikoimaan kuuluu tavanomaisissa big band -yhteyksissä harvemmin kuultuja instrumentteja, kuten bassopasuuna, oboe…
-
Aura Flow: Dynamo (Fredriksson Music, 2016)
Aura Flow -kvintetin toinen albumi “Dynamo” on yllättävän perinteinen jazzlevy. Sen äänittäminen on sujunut nopeasti kahden päivän levytyssessioissa lokakuussa 2015. On vain otettu neljä sävellystä saksofonisti Max Zengeriltä, neljä pianisti Henri Mäntylältä ja purkitettu musiikki ilmeisesti aika suoraan. Yhtye luottaa musiikkinsa ja jazzin perinteitä kunnioittavien sävellysten voimaan, eikä levylle ole tarvinnut keksiä mitään erityistä teemaa…
-
Elena Mindru Third Stream Project: Quartphonic (EM Records, 2016)
Laulaja Elena Mindrun kolmannella levyllä soittavan yhtyeen nimi viittaa tietenkin käsitteeseen “third stream”, jonka säveltäjä Günther Schuller esitteli luennoillaan vuonna 1957. Schuller tarkoitti käsitteellään musiikkia, joka ammentaa vaikutteita jazzista ja klassisesta musiikista sekä luo niistä aivan uuden genren. Schuller itse asetti third streamille varsin ahtaat rajat, esimerkiksi pelkkä klassisten soittimien tuominen jazzsoittimien rinnalle ei hänen mielestään…
-
Orchestra Nazionale Della Luna – tuoretta eurooppalaista jazzia
Kari Ikosen ja belgialaisen saksofonistin Manuel Hermian johtama kansainvälinen kvartetti on humoristisesti nimetty Kuun kansallisorkesteriksi. Vuonna 2015 perustettu yhtye on kuulemma nopeasti noussut Maan seuralaisen suosituimpien yhtyeiden joukkoon. Kvartetin ensimmäisellä levyllä on myös kieli poskella nimettyjä sävellyksiä ja Ikosen omilta levyiltä tuttua sanaleikittelyä jatkavat sellaiset nimet kuin “Itämerengue” ja “Anastasia anastaa sian”. Mutta alun “avaruuskuulutusta”…