Vuosi 2018 lähestyy loppuaan ja on jälleen aika poimia tiivistelmä vuoden aikana kuuntelemistani jazzlevyistä ja julkistaa ”Vuoden valinnat 2018”. Valinta on subjektiivinen, eivätkä levyt ole missään erityisessä järjestyksessä. On selvää, että jonain toisena päivänä, toisessa mielentilassa, valinta olisi voinut olla erilainen. Sattumakin vaikuttaa valintaan, sillä uusia levyjä ilmestyy edelleen valtavasti. On mahdollista kuunnella vain pieni osa kaikesta kiinnostavasta musiikista.

Subjektiivisuudesta huolimatta en kuitenkaan vetäissyt valintaani sattumanvaraisesti hatusta, vaan halusin mukaan niin amerikkalaista, pohjoismaista ja kuin kotimaistakin musiikkia sekä miesten että naisten esittämänä. Olin koonnut muistini tueksi vuoden mittaan laajemman kuuntelusuosituslistan (), jolta nostan esille tusinan eli kymmenen uutta julkaisua ja kaksi uudelleenjulkaisua.

Jos olen käsitellyt levyä aiemmin täällä blogissa, levyn nimestä avautuu linkki kyseiseen postaukseen. Olen kuunnellut musiikkia vinyylinä, cd-levynä ja suoratoistona.

Uuden äärellä

Taiteen luonteeseen kuuluu uuden ilmaisun jatkuva etsiminen. Listan kolme ensimmäistä levyä edustavat ansiokkaasti taiteen tätä piirrettä .

• Mary Halvorson: Code Girl (Firehouse 12 Records, 2018)
  Mary Halvorsonin ”Code Girl” yhdistää uudella tavalla yhtyeenjohtajan omintakeisen kitaran, jazzyhtyeen, abstraktit runot ja intialaisen musiikin perinteestä kumpuavan Amirtha Kidambin laulun.
• Sons of Kemet: Your Queen Is A Reptile (Impulse!, 2018)
  Sons of Kemet ja yhtyeen johtaja saksofonisti Shabaka Hutchings edustavat uutta jazzia Lontoosta. Yhtye solmii yhteen keitokseen jazzia, rockia sekä afrikkalaista ja karibilaista musiikkia.
• Otis Sandsjö: Y-OTIS (We Jazz, 2018)
  Ruotsalaisen saksofonistin Otis Sandsjön ”Y-OTIS” liikkuu täysin tavanomaisen teema-soolot-teema -ajattelun ulkopuolella.

Pianotriot

Blogia seuranneet ovat ehkä huomanneet, että pianotriojen musiikki kiinnostaa minua. Jälleen kerran kuuntelin vuoden aikana monia pianotrioja, joista erityismainista kohdistuu kolmeen levyyn alla.

• Haarla, Krokfors & Altschul: Around Again – The Music Of Carla Bley (TUM Records, 2018)
  Pianisti Iro Haarla tulkitsee Carla Bleyn vanhoja sävellyksiä eli Hesarin Harri Uusitorpan sanoin: ”Mutta yhtä lailla Carla Bleyn teokset kuulostavat nyt Haarlan haltuunotoilta: hänen sävellystensä tavoin kiirettömiltä, keskittyneiltä ja hengittäviltä.”
• Tord Gustavsen: The Other Side (ECM, 2018)
  Trion surumielisen melodinen soundi on ennallaan ja rumpujen vähäeleinen groove luo usein jännitteen lyyrisen pianon ja hellittämättömän rumpukompin välille.
• Kari Ikonen Trio: Wind, Frost & Radiation (Ozella Music, 2018)
  Kari Ikosen hieno trioalbumi ei avaudu suoralta kädeltä, ei tyhjene yhdellä kuuntelulla, vaan jättää kuulijalle vahvan halun palata sen pariin uudestaan.

Svengi

• Riitta Paakki Quartet: Live @KJC (Koko Records, 2018)
  Svengi on aina olennaisen tärkeä osa jazzia. Riitta Paakin kvartettilevytys saa tällä kertaa yksinään edustaa svengaavan, mutta samalla hienostuneen jazzin laajaa kenttää.

Keskustelua

Jazzmuusikoiden kommunikaation vertaaminen keskusteluun ei todellakaan ole mikään uusi idea. Se on kuitenkin mielestäni toimiva mielikuva, joka pakostakin tulee mieleen seuraavia levyjä kuunnellessa.

• Trädet: Trädet (El Dingo Records, 2018)
  Trädet-kvartetti tuo yhteen kaksi saksofonistia, Joakim Milderin ja Fredrik Ljungkvistin, jotka ovat jo pitkään olleet keskeisiä nimiä ruotsalaisessa jazzissa.
• Verneri Pohjola & Mika Kallio: Animal Image (Edition Records, 2018)
  Levy on kokonaan improvisoitua musiikkia, joka syntyi presidentti Mauno Koiviston hautamuistomerkistä ajankohtaisen kuvataiteilija Perttu Saksan ”Animal Image” -dokumenttielokuvan ääniraidaksi.
• Liberty Ship: Signal Horn (Eclipse Music, 2018)
  Liberty Shipin uusi suomalais-norjalainen kokoonpano jatkaa harkitun ja hallitun free jazzin parissa.

Uusintajulkaisut

• John Coltrane: Both Directions at Once (Impulse, 2018)
  John Coltranen ennen julkaisematon levytyssessio vuodelta 1963 on hienoa musiikkia ja sen vinyyliversio on myös esineenä kaunis.
• The Art Ensemble Of Chicago And Associated Ensembles -boksi (ECM, 2018)
  ECM:n massiivinen 21 cd:n boksi esittelee Art Ensemble of Chicagon parhaimmillaan. Se kokoaa myös yhteen Lester Bowien, Roscoe Mitchellin ja Jack DeJohnetten ECM-levyjä, jotka ovat samaa sukua AEC:n musiikin kanssa. Paketti pääsee listalle, vaikka en ole ehtinyt sitä vielä kokonaan kuunnella.